Perinteisissä tarinankerrontaopeissa painotetaan usein, että lukija on saatava alusta alkaen päähenkilön puolelle. Keinoksi tarjotaan muun muassa kissan pelastamista eli kohtausta, jossa päähenkilö auttaa toista hahmoa ja tekee tällä tavalla lukijaan vaikutuksen. Tarinaa kirjoittaessa ei kuitenkaan kannata keskittyä liikaa henkilöhahmon miellyttävyyteen. Jotta tarina jaksaa kiinnostaa loppuun saakka, päähenkilössä pitää olla eloa ja liikettä, valoa ja varjoa, ihan niin kuin oikeissa ihmisissäkin.
Kiiltokuvamaiset, säröttömät hahmot latistavat tarinan kuin tarinan, mutta inhimillisen henkilön kamppailusta on helppo kiinnostua. Inhimillisellä hahmolla on sekä vahvuuksia että heikkouksia, ja hän saattaa itsekin hävetä jotakin puolistaan. Kenties hänellä on salaisuus, jota hän ei halua jakaa kenenkään kanssa, vaikka lukija aistii hahmon pingottuneisuuden ytimissään. Tunne salaisuudesta koukuttaa etenkin, jos juoni etenee ja hahmo valottuu jatkuvasti hieman eri kulmista.
Päähenkilössä pitää olla eloa ja liikettä, valoa ja varjoa, ihan niin kuin oikeissa ihmisissäkin.
Tällaista, kiehtovaa syvyyttä ja säröä voi havaita esimerkiksi tv-sarjassa Kidding, jossa Jim Carrey esittää Jeff Piccirilloa. Jeff esiintyy suositun lastenohjelman keulakuvana nimellä Mr. Pickles, mutta miehen elämää varjostaa traaginen menetys, jota hän ei ole pystynyt käsittelemään. Kiltti Jeff yrittää kääntää selkänsä pahalle ololle, mutta tunteet alkavat elää omaa elämäänsä ja saavat hänet käyttäytymään täysin päättömästi niin ohjelman kuvauksissa kuin yksityiselämässäkin. Kasvoille pakotettu hymy alkaa murentua ja sen alta murtautuu esiin tukahdutettuja tunteita, surua ja vihaa. Katsoja joutuu tekemään töitä muodostaakseen Jeffin ristiriitaisesta persoonasta yhtenäisen kokonaisuuden, mutta kun palaset loksahtelevat kohdilleen, vaivannäkö palkitaan ja Jeffin omituinen toiminta selittyy.
Aktivoitu katsoja kiinnostuu ja sitoutuu jatkamaan katsomista. Samoin tekee lukija, jolle kerrotaan aukkoista tarinaa mielenkiintoisesta henkilöstä. Kun lukija alkaa sovitella asioita yhteen saadakseen selville, millainen henkilöhahmo pohjimmiltaan on, hän on jo sijoittanut tarinaan paljon omaa itseään. Tietokirjailija Will Storr kutsuu tätä lukijan jatkuvasti seuraamaa kysymystä ("Who is this person?") nimellä dramaattinen kysymys. Se luo tarinaan keskeistä jännitettä ja saa lukijan jatkamaan silloinkin, kun hän ei ole täysin vakuuttunut päähenkilön toiminnan moraalisesta oikeutuksesta.
Lukeminen palkitsee etenkin, jos kirjailija on osannut kuvata hahmon tarpeeksi moniulotteisesti ja pitkäjänteisesti, jolloin uusia puolia ja jopa muutosta ilmenee pitkin matkaa. Samoin asioitten selittämättä jättäminen kutsuu tulkitsemaan. Tarinasta tulee silloin lukijansa tai katsojansa näköinen.
Comments